Viime vuoden Viron- sarjan kiertämisen jälkeen Rönnemaan Tomille jäi kytemään ajatus, että Louna-Eesti ralliin olisi vielä lähdettävä. Hintukaisen Timo tietenkin lupasi lähteä innolla mukaan huoltomies tehtäviin, joten näin oli retken valmistelut jo käynnissä. Rantasalon Mikan innostuttua katselijaksi poikansa Rikun kanssa, houkuteltiin myös Sorjasaaren Jyrki mukaan matkaan. Huollossa oli vielä vajausta  niin ei muuta kuin Juhannusvuoren Janne jousille. Näin oli rallikaraavaanimme 5,5 hlö:n voimin Raision UA:sta hyvin edustettuna valmis  matkaan. Kartturiksi Tomi pyysi myös viime vuodesta tutuksi tulleen Linnakedon Antin. Heti retken suunnitteluvaiheessa ajateltiin yhdistää business and pleasure tyyppinen rallimatka, joten koko orkesteri menisi ja tulisi samaan aikaan kisapaikalle tehdessä yhteen hitsautuvan ja muistorikkaan retken.

Kaikki saatiin sovittua näin ja Tomi varasi laivaylitykset ja hotelliyöpymiset kaikille. Varsinainen lähtö matkalle tapahtui keskiviikko aamuna 15.7.2009, aamulla varhain. Viking XPRS starttasi klo 11.30, laivalippujen kanssa oli viime vuotiseen tapaan pientä hienosäätöä, mutta kaikki meni lopultakin hienosti ja uudenkarheeseen paattiin oli pitkän tauon jälkeen kiva mennä. Vanhan kaavan mukaan ruokailu laivassa ja sitten oltiinkin jo perillä Tallinnassa. Otettiinhan siinä laivalla palan painikkeeksi hieman jaffaakin ja Riku tietenkin cokista.

Rimissä topattiin heti hakemaan pakolliset eväät, kiinteät ja nestemäiset, se kun on niin sopivasti reitin varrella. Ajomatkaa oli edessä n.240km ja sitä säestettiin, kuskien kiusaksi, tauoilla syystä tai toisesta. Perille saavuttiin ja Hermes kulalistemaja todettiin varsin hyväksi löydöksi arvoisillemme halpamatkalaisille (lue n.30e 2-3hlö aamupalalla/yö). Huoneet olivat siistit ja tilavat, miinuksena ilmastointi uupui. Ilmahan oli kaunis ja lämmin, ainakin paikallisten pukeutumisesta päätellen. Illalla käytiin koko porukalla syömässä ja mentiin nukkumaan... Jaa niin nyt mä muistankin, oltiin siinä menossa rannallekin, mut sit tuli noita kalusto harmeja. Onnex autot säily ehjinä vaikka naarmuja tulikin ja konekiväärimiehet ei sittenkään tehny rynnäkköä, ehkä hyvä niin. No sitten oli aika levon.

Aamu valkeni kalpeana, pirtein taisi olla Riku, muilla ilmeisesti liikaa hiekkaa simmuissa. Jykkellä jopa niin paljon, ettei auennu toinen simmu ollenkaan. No ei muuta kuin ilmoittautumaan koko ryhmällä ja kaikkihan oli taasen ok,senhän jo arvasimmekin. Kanataskut huiviin ja tekemään nuotitus suunnitelmia. Pahempi ja haastavampi reitti oli heti iltapäivällä edessä, "no ei se mitään, tehään lauleskellen pois" -tokaisi muuan Rönttönen. Mika ja Riku hyppäsi nuottiauton jousille ehtimään runki paikkoja Antin ja Tomin koittaessa piirrellä suuntimia paperosseihin. Oli niin painostava ilma, että hiki valui koko viisituntisen nuotituksen ajan ilmastoidusta nuottiautosta huolimatta. Jotain tuli paperille ja Rikun murheeksi ammattikatsojan paikkoja oli enemmän kuin tarpeeksi, useampaan eri paikkaan kun ei voi keritä samaan aikaan. Ysiltä illalla katsastukseen, kalsarit ja paperit taas ok, ei sen auton nii väliä, se on muuten puna-valkea. Noh kaikki hyvin ja leimat katsastupäytäkirjaan ja jopa takapihallekkin, kun oli tossa kanapastassa liikaa maitoa, meinas säfööri itte.

Sitten hotskulle, "hei jätkät tossa joku liimailee mainoksia aitaan, jossai on varmaa bileet"- joku huusi. "No voi kerpele, viime vuonna "possu" oli kiinni ja nyt siel on ollu jo eilen rally partyt", Rönttönen huusi, "ja tänäänkin ja en voi ottaa",- jatkoi. Pojat siihen, notta yhellä vois käydä. Tapahtukoon teidän käskynne ja näin torstai-illan viimeinen ohjelma njumero kohtasi teamin, lukuun ottamatta Mikaa ja Rikua, jotka halusivat jäädä shakin peluuseen huoneeseen. Kuskin ja kartturin napatessa pakolliset pienet ja poistuttua takavasemmalle vain luoja tietää mitä tapahtui...

Ihmeiden aika ei ollutkaan ohi. Aamulla kuljettajaparin säntäessä kahdeksan aikaan reitille, hotellihuoneen ikkunat aukesi ja lähes kaikki pystyivät ilmoittautumaan toivottaen hauskaa nuottipäivää. Kaikkien olinpaikka oli tiedossa, "hienoa pojat, muistakaa että kukaan ei saa lähteä yksin" huuteli Antti ja Tomppa. Muiden vahatessa kilpuria, Antti ja Tomppa piirteli kuviot paperille ja kiirehtivät pian takaisin, että ammot saisivat auton ja pääsisivät katsomaan niitä huimia mestoja pätkiltä.

Huollon kanssa viriteltiin leiri pystyyn ja ammotkin siellä arpoivat parin paikan väliltä omaa mestaansa. Ralli olisi siis jo vihdoin valmis alkamaan. Lähtöpaikalla oli porukkaa kuin ilveksen maalilla toissa talvena, eli aika paljon enempi kuin Raision historiikissä. No myönnetään, olihan se kelikin aika paljon parempi... Pari pätkää sipastiin ja ammotkin nähtiin ykkösellä, jotkut oli oikeen liipannutkin siellä. Käytettiin auto pesulla, ku oli oikeen järjestetty tälläinen mahdollisuus, hienoa. Tehtiin iltahuolto ja vietiin auto nukkumaan parkkiin. Muuten uskokaa tai älkää, niin mentiin kaikki muutkin, ehkä se oli hyvä valinta. Ai niin, kisassa oltiin muuten kolmansia eikä kärki ollu kaukanakaan, hieno homma koko ryhmittymältä.

Aamupalan jälkeen sormet syyhysivät hommiin kaikilla, ja taisto rallin luokkavoitosta sai alkaa. Ammot reitille ja sitten kilpailijapari perään. Kolmosen lähdössä corollassa pientä häiriötä, auto mm. sammui, kuski kyllä myöntää osansa tapahtuneeseen. Tästä sisuuntuneena pätkä läpi ja kas kummaa, sijoitus ei laskenutkaan, hyvä niin. Nelosella ammoryhmällä toimintaa niin että pätkä meni siirtymäksi heti alkuunsa, Rikulla saldona nolla auton huimistelu hytin vaihtoon. Oma autokunta suuntasi siis 5.ek:lle ja ammot kolmoselle.

Vörun keskustassa yleisö ek asfaltilla, "pelimies pohjat-Timon" ajatukset kirkkaina mielessä, kohtuullisen hyvin tulikin. Äkkiä huoltoon ja tietenkin pesun kautta. "Hei jätkät, koittakaa saada aika kulumaan, autossa ei oo mitään vikaa heittäkää vaix noppaa", tokaisi kuljettajakaksikko ja taas naurettiin. Ei se oo ihme, että paikallisetkin kiittelee ja kehuu meitin henkeä ja toimintaa, se on taas RaisUA:n ukot maailman valloituksessa.

Tankkiin bensaa ja seuraavaksi kohti ek:ita 6-8. Rupesi aikojakin tulemaan, ettei vaan jopa luokka pohjatkin. No niin jäitä hattuun ja haaruksiin, ettei vaan nyt sattuisi mitään. Pesun kautta huollon patsasteluun, ei siinä jutustellessa aika kellekkään pitkäksi tullu, päätettiin pitää toinen paikka ja jättää yrittämättä väkisin kun Reintam (suomeksi "reima") oli jo niin kaus kerenny.

Kympillä sitten jo jarrutkin hiukka oikutteli, mutta sijoitus piti. Maalissa hienosti toinen ja autokin kiilsi kuin papin liperit, vai miten sitä nyt sanottiin. Ammot ja teami oli tyytyväisiä päivän saldoihin ja kanatasku rockasi hienosti alas. "Hei me ollaan sit nollatoleranssi teami, kukaan ei ota mitään, ysiltä on pokkaaminen", huusi taas se muuan Rönttönen, ja Riku sipaisi ison colan, se menee verotukseen, muut vierotukseen. Pytyt stadionilta kainaloon ja  takas hotellille miettimään.

"Mitäs jos piipahdettais yhellä",-tais kuulua jokaisen suusta. Ketään ei huvittanut, mutta lähdettiin kumminkin, kun näin kauas oltiin tultu. "Possuun" sitä suunnattiin ja sen verran hyvän vaikutuksen paikallisiin olivat huollon herrasmiehet tehneet torstain reissulla, että huoltopäällikön säestyksellä jonon ohi täyteen baariin heittämällä ja baaritiskin palvelutkin toimi moitteettomasti… ja tippikello soi.. Jokaisen saatua tarpeekseen olikin kaikkien mielessä:"onko ihanampaa aamua kuin tää".

Kuskit "arvottiin", samat hullut vapaaehtoiset kuin tullessakin. Matka kohti koti-ikävää alkoi, Rikulla pikku vatta harmi, ilmeisesti väärät keitännäiset. Tallinnassa joku osti juotavaa kotiin, toiset hikoilivat hellettä, kaikki kuitenkin odottivat ihan taatusti kotisohvaansa. Matka vaatii veronsa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Jokaiselle jotakin sisälsi tämä retki, draamaa, erotiikkaa, verta, hikeä, kyyneliä, ennen muuta bensan katkua ja pölyä, RaisUA rallia pojat. Kiitos kaikille mukana olleille ja tervetuloa Saaremaan VIP-matkalle kaikki muutkin.
Lisätiedot www.ronnemaaracing.com tai tämän seurueen huippu-ukoilta.

Ps. Kaikkien kotiin tiedoksi, että oltiin kiltisti, kuten aina, ainakin ne joiden oli syytä olla.

Raisuin ralli terveisin:
Tomi Rönnemaa
Antti Linnaketo
Timo Hintukainen
Janne Juhannusvuori
Jyrki Sorjasaari
Mika ja Riku Rantasalo

-tomtom-

• < Edellinen
• Seuraava >